24. elo, 2021

Mietteitä kesästä.

Kesä tuli,kesä meni,helteisenä, mutta onneksi myös sateet tulivat lopulta.

Monia ihania retkiä ja hetkiä läheisten ja luonnon kanssa.

Herääminen aamulla riippumatosta korppien lentäessä ylitseni aaamuauringossa kultaisina hohtaen.Melonta usvan ympäröimänä Saimaalla,nuotiolla paistetut kanttarellit.Auton ikkunasta nähty kotka etsimässä saalista pellon yllä.Rantakallion lämpö,sammalen viileys jalkapohjissa,vanhan kuusen kosketus, energia, yhteys.Kiitos ja anteeksi  koko ihmiskunnan puolesta.

Kivahan se, kun on lämmin uimavesi ja auriko paistaa,mutta Suomen hellekesän ja koko maailman tapahtumien olisi pitänyt tehdä epäilijöillekin  selväksi ,että ilmastonmuutos ja luonnon tasapainon järkkyminen on todellista.Näin ei kuitenkaan tunnu olevan.Esimerkkinä Elokapinan jäsenten syytäminen terroristeiksi ja haukkuminen sosiaalisessa mediassa.Vaikka he ovat aikamme sankareita ja viisaimmat ovat  nähneet jo sata vuotta sitten mihin teollistuminen ,jatkuva talouskasvu ja luonnonvarojen mielivaltainen hyödyntäminen johtaa.

Lohduttavaa on kuitenkin ollut huomata miten omassa lähipiirissä luontoyhteys on siirtynyt sukupolvelta toiselle.Siskon 3 vuotias tytär retkeilee reippaana ja ihmettelee luontoa kanssamme.Oma aikuinen poikani retkeilee tyttöystävänsä kanssa ja lähtee melomaan ja nuotiolle turisemaan syntyjä syviä kanssani.Oman äitini kanssa taas sienestämme ja marjastamme yhdessä ,istahdamme samalle kaatuneelle puulle kahville ja rantaudumme samalle kalliolle vuodesta toiseen.

Niin huonot kuin hyvätkin asenteet siirtyvät eteenpäin joten viekääpä lapset sinne metsään kokemaan pieniä ja suuria ihmeitä.Ehkä vielä on toivoa.