15. touko, 2021

Kajaani 15.5.

Yksikorvaisen oravan metsä ja Kirkkokallion arvoitukset.Kajaanin kevät ,viikon sisälle mahtuu lumimyrsky sekä helleaalto.Teen kävelyretkiä joen rannalla  metallinpaljastimen kanssa kummempia löytämättä ,joku on kaivellut jo nämä rannat moneen kertaan.Uimassa pulahdin Pyörteen kalliolta.

Joutsenet ovat lähteneet pesimäpaikoille ja joella on hiljaista.Mutta uusi tarkkailun kohde löytyykin läheisetä rantametsästä,oravat!Heitä onkin ilo tarkkailla, aika lähelle tulevat kun hissukseen puun juurella istuskelee.Välillä kirmataan pitkin puun runkoa niin ,että kaarna vaan pölisee ,välillä lepäillään oksalla tai nujakoidaan rastaiden kanssa.Eräs orava on menettänyt toisen korvansa ,jostain syystä tämä yksilö on uteliain suhteeni ja tutkailemme toisiamme pitkään.Nimeänkin tämän metsän Yksikorvaisen oravan metsäksi.

11.5. Tein pitemmän retken Pirunvaaralle tutkimaan Kirkkokallio nimistä paikkaa. Ilmeisen merkityksellinen ja pyhä paikka entisaikojen ihmisille.

Pyöräilymatkan jälkeen, aloitin vielä parin kilometrin kävelyn moottorikelkkareittiä pitkin ja alussa huomasin kämmeneni kokoisen koiraeläimen jäljen(kuva galleriassa) susi?Se ja muutama muu jälki meni reitin poikki kaatopaikan suuntaa joten sekin voisi viitata suteen eikä koiraan.Kirkkokalliolla oli rauhallista,ei susia ei ihmisiä.Huomioni kiinnitti kelottunut honka,johon oli hakattu useita isoja nauloja pitkin runkoa.Voisiko tämä olla kallohonka,johon karhun kallot kiittitettiin?Innostuneena kuvailin ja tutkin aluetta,mutta myöhemmin kun kyselin asiaa viisaammilta arvailtiin ,että ehkä joku on vaan halunnut kiivetä männyn latvaan.Mutta semmoinen on ihmisen mieli, jotta helposti näkee vain sen mitä haluaa.Helpostipa suljin  myös korvani viereisiltä kaatopaikan ääniltä, kuuntelin tuulen huminaa ,nautin tällä kertaa yksinäisestä retkestäni ja tuumailin sinisiä ajatuksia Havukka-ahon ajattelijan tyyliin.