15. helmi, 2021

Helmikuu,Lappeenranta

Ilokseni havaitsin,että Saimaan jää on hyvässä kunnossa,vahva, eikä sohjoakaan ole paljon,joten tein pari nuotioretkeä kävellen läheiseen Nuottasaareen.Kettujen jäljet risteilivät saaressa ja yksinäinen korppi lensi mantereen suuntaan.Kävin myös rantaraitilla ja sen varrella olevalla lähteellä.

(Rantaraitti on hyvä lähiuontokohde keskellä kaupunkia, Saimaan rannalla lehtometsä ja  muinaisranta-alueineen. Raitin varrella asuu mm. liito-orava, valkoselkä- ja pikkutikka kuhankeittäjä sekä lepakkolajeja.Sieltä  löytyy nykyisin myös infotauluja jotka kertovat alueen luonnosta.) 

Olen tallanut siellä jo parikynmmentä vuotta mudasssa ja kivikossa rämpien, liito-oravia bongaillen ja lähteen raikkaasta vedesta nauttien.Pari vuotta sitten raittia kunnostettiin, polku muuttui leveäksi valtaväyläksi, kivikon yli rakennettin silta ja jopa rappuset lähteelle...Ensin iski itsekäs muutosvastarinta, että pitääkö tännekin nyt kaikkien ängetä?

No kyllä pitää, ensinnäkin,nämä helppokulkuiset luontokohteet ovat ehkä jollekin ainut mahdollisuus olla luonnossa.Ja mitä usempi ihminen kokee  luontoelämyksiä, syventää luontoyhteyttään ja ymmärrystään,tekee toivottavasti myös arjessaan  ja kulutuspäätöksissään valintoja luonnon puolesta.

Me kuulumme luontoon ja luonto kuuluu meille kaikille.