4. helmi, 2021

Luontopäiväkirja osana luonnonvaratuottajan opintoja.

"Mieleni minun tekevi,mieli mennä metsolaahan. 

Salon tyttöjen tuville,metsän piikojen pihoille"

(E.Lönnrot,Suomen kansan vanhoja loitsurunoja) 

 

Kuva,Vimpelinvaaran huipulla

 

4.2.2021

Saimme  siis tehtäväksi pitää vuoden ajalta luontopäiväkirjaa,joka sopiikin minulle vallan hyvin koska monia harrastuksiani kuten muinaishistoria,metallinetsintä,melonta,valokuvaus,ympäristötaide,retkeily,    luonnonantimien keräily,yhdistää luonnossa liikkuminen,sen tarkkailu ja tutkiminen.Suhteeni luontoon on myös hyvin henkinen.Dokumentoin kokemukseni valokuvin ja videoin.

Olen tällä hetkellä  Lappeenrannan ja Kajaanin "kaksoiskansalainen" , sukkuloin siis kahdessa hieman erillaisessa ympäristössä ,joka tuo päiväkirjaankin mukavaa jännitettä.

Haluan tähän alkuun mainita,jotta kiinnostavan lisän Kajaanin seutuun tuo sen kiintoisa historia, eikä vähiten se että, Elias Lönnrot on täällä vaikuttanut.Lönnrot on muuten  koonnut myös ensimmäisen suomenkielisen kasvionFlora Fennica (suom. Suomen kasvisto).

Itselleni tärkeät Suomen muinaiset myytit ja uskomukset ovat myös pitkälti hänen ansiostaan  ylipäätään olemassa kirjallisessa muodossa.Kiitos hänen runonkeräysmatkojensa,itse haluan pitää niitä yllä mm. muinaisia loitsulauluja sovittamalla ja esittämällä,jouhikon ja shamaanirummun kanssa.(Tämäkin projekti tulee  täällä välillä vilahtamaan, kuten tammikuun videon loppuosassa pätkä karhun syntyloisua.)

Päiväkirjassa korostuvat varmaan  erilaiset retket,lähiluonnon tarkkailu,mutta myös oman luontosuhteen tutkiskelu ja ilmentäminen.

Luonnollisesti päiväkirjassani on paljon visuaalista sisältöä,mutta koetan myös kirjoittaa jonkinverran kokemuksistani.Aloitan kertomalla vähän tammikuusta. 

 

Kajaani 

Tammikuu,tutkimusretkiä lähiympäristöön.

Kunnon talvisää ja parhaimmillaan yli 30 asteen pakkaset ja paljon lunta,jo se on ollut elämys!Etelässä kun talvia viettäneenä on tottunut enemmän vesisateeseen.

 Puut ja kalliot kimalsivat kuin timantit,jääperhoset koristivat ikkunaa ,mutta lensivät pois  pakkasen hellittäessä.

Retket kaupungin lähiluontoon,Pöllyvaara,Vimpelinvaara,Pirunvaara.Sekä hienoimpana Akkovaara  joka on ollut saamelaisten pyhä paikka.Itsekin Hiisiä,eli luonnon pyhiä paikkoja kartoittaneena,koen ne tärkeinä henkilökohtaisella tasolla sekä kansanperinteen säilymisen kannalta. (Lisätietoja https://www.koutavuores.net/akkovaara

Kajaanin läpäisevä joki on myös tullut tutuksi ja siellä tapasin elämäni ensimmäisen kerran saukon.Myös joella talvehtivia sorsia ja joutsenia olen tarkkaillut, heitä ruokitaan näköjään jonkun toimesta.Kaksi peuraa olen myös jäällä bongannut.

Kaupunkia ympäröivät metsät ja vesistöt tuntuvat tuovan luonnon tosi lähelle.

Pidän siitä kovasti ja toivonkin,että kaupungin liepeillä asustelevat eläimet ovat myös tyytyväisiä oloonsa.🙂