Vesillä ja viidakossa

4. heinä, 2021

Helteestä huolimatta on tullut liikuttua paljon luonnossa,erilaisilla retkillä.Esim. Pojan kanssa melomassa, siskon kanssa tehdään usein  metallinpaljastelu ja kuvausretkiä.Veljen kanssa käytiin myös vaihteeksi souturetkellä.Tänään oltiin äitini ja sisarien kanssa keräilemässä villiyrttejä viidakkomaisessa lehdossa siellä oli myös  hieno lähde.

Ylamaalla käytiin laittamassa pihkapuut valumaan ja saimme myös seurata kun kimalaiset viilensivät pesäänsä siivillään,miten viisaita hekin ovat.Paikallisella hiekkarannalla Päihänniemessä Suursaimaan kupeessa ihmeteltiin taas korppijengiä jonka eräällä jäsenellä oli omituisen kimeä ääni.

Ensimmäiset mustikat ja kanttarellit ovat ilmestyneet ,metsämansikoita on erittäin paljon.

Juhannuksen vietin yksin saaressa.joku viisas on sanonut ,että jos ei viihdy yksin niin sillon on huonossa seurassa. Luonto on mitä parhain paikka asian tutkailuun.

4. heinä, 2021

Kesäkuussa Kajaanin joenrantaniityt syttyivät upeaan kukkaloistoon.

Vallitsevina lajeina kurjenpolvi,niittyleinikki sekä puna-ailakki.

Olin niistä aivan hurmaaantunut ja kulutin monia päiviä rannoilla tutkien,kuvaten kasviota sekä etsien metallinpaljastimella aarteita.

Kohokohtina mainittakoon myös siilien keväisen lemmenhetken todistaminen  sekä käynti Elias Lönnrotin majalla ja kunnostetulla yrttimaalla.

Mutta ei  sen enempää  pölinöitä,gallerian puolella kuvat kertokoon lisää!

7. kesä, 2021

Talvi on ohi,Saimaa kutsuu melomaan!

Kesäkuun ensimmäinen viikko oli varattu melontaan, sää on lämmin ja tuultakin vain 1-3 m/s  keli oli  täydellinen.

Ensimmäinen melonta suuntautui lähimpään saareen päiväretkelle, varusteiden huoltoa ja tuuletusta talven jälkeen.

Toisella kerralla lähdimme meidän "kotisaareen" pariksi päiväksi.Meloessani mietin taas kerran kuinka luontevaa se on itselleni on aina ollut.Kajakissa on jotenkin niin yhtä veden kanssa,sulautuu ja reagoi veden liikkeisiin koko kehollaan.Aistit herkistyvät myös tarkkailemaan säätä aivan uudella tavalla,ennakoiden tuulen nopeuden ja suunnan muutoksia, aallon korkeutta.On käynyt toki niinkin, että sää on yllättänyt ja on yhtäkkiä on korkeassa ristiaallokossa keskellä selkää ja on oikeasti pelottanut, mutta sellaisesta tilanteesta selviäminen vaan lisää luottamusta kajakkiin ja itseensä.

Vesi on tosi korkealla ja tutut rannat näyttävät vierailta ,puut kasvavat vedessäja jäätkin ovat taas asetelleet kiviä uusiin paikkoihin.Saaren asukkaat ovat onneksi vielä paikallaan.Isokoskelot kalastelevat rannassa, hanhet käyvät kalliolla vakipaikallaan ja lipuvat ohitse suurena laivueena auringon noustessa, korpit tarkkaileva puitten suojista.Kuikat ja kaulushaikara huutelevat kesäyössä.

Nukumme kalliolla itikat seuranamme, uimme viileässä vedessä, vietämme hitaita aamuja kahvia keitellen ja paljain jaloin kävellen.Tällä hetkellä minulla on monta majapaikkaa,Kajaani, Lappeenranta,Imatra mutta tämä Kotisaari on se tärkein.Takaisin kaupunkiin palattuamme kaipaamme jo takaisin.

 

15. touko, 2021

Yksikorvaisen oravan metsä ja Kirkkokallion arvoitukset.Kajaanin kevät ,viikon sisälle mahtuu lumimyrsky sekä helleaalto.Teen kävelyretkiä joen rannalla  metallinpaljastimen kanssa kummempia löytämättä ,joku on kaivellut jo nämä rannat moneen kertaan.Uimassa pulahdin Pyörteen kalliolta.

Joutsenet ovat lähteneet pesimäpaikoille ja joella on hiljaista.Mutta uusi tarkkailun kohde löytyykin läheisetä rantametsästä,oravat!Heitä onkin ilo tarkkailla, aika lähelle tulevat kun hissukseen puun juurella istuskelee.Välillä kirmataan pitkin puun runkoa niin ,että kaarna vaan pölisee ,välillä lepäillään oksalla tai nujakoidaan rastaiden kanssa.Eräs orava on menettänyt toisen korvansa ,jostain syystä tämä yksilö on uteliain suhteeni ja tutkailemme toisiamme pitkään.Nimeänkin tämän metsän Yksikorvaisen oravan metsäksi.

11.5. Tein pitemmän retken Pirunvaaralle tutkimaan Kirkkokallio nimistä paikkaa. Ilmeisen merkityksellinen ja pyhä paikka entisaikojen ihmisille.

Pyöräilymatkan jälkeen, aloitin vielä parin kilometrin kävelyn moottorikelkkareittiä pitkin ja alussa huomasin kämmeneni kokoisen koiraeläimen jäljen(kuva galleriassa) susi?Se ja muutama muu jälki meni reitin poikki kaatopaikan suuntaa joten sekin voisi viitata suteen eikä koiraan.Kirkkokalliolla oli rauhallista,ei susia ei ihmisiä.Huomioni kiinnitti kelottunut honka,johon oli hakattu useita isoja nauloja pitkin runkoa.Voisiko tämä olla kallohonka,johon karhun kallot kiittitettiin?Innostuneena kuvailin ja tutkin aluetta,mutta myöhemmin kun kyselin asiaa viisaammilta arvailtiin ,että ehkä joku on vaan halunnut kiivetä männyn latvaan.Mutta semmoinen on ihmisen mieli, jotta helposti näkee vain sen mitä haluaa.Helpostipa suljin  myös korvani viereisiltä kaatopaikan ääniltä, kuuntelin tuulen huminaa ,nautin tällä kertaa yksinäisestä retkestäni ja tuumailin sinisiä ajatuksia Havukka-ahon ajattelijan tyyliin.

4. touko, 2021

Pitkän talven jälkeen pääsimme siskoni kanssa  vihdoin rakkaan harrastuksemme metallinetsinnän pariin.Ensimmäisellä reissulla löysimme  sitten ammuksen,siitä ilmoitus poliisille ja he hoitivat sen pois turvallisesti.Reissun muut aarteet olivat liito-oravan papanat,pakuri sekä keväisen metsän tunnelma.Toinen retki suuntautui Joutsenoon jossa tutkimme monia  uusia paikkoja, eräällä Kokkokalliolla innostuimme kuvaamaan eri sammalia ja eläin havainnot olivat  myös moninaiset sitruunaperhonen,ritariperhonen,sisilisko,korppi,joutsenia,hanhia,töyhtöhyyppiä.(Konnunsuon alue on tunnettu bongaus paikka lintujen muutto aikaan)muutaman kolikonkin löysimme.Kävimme myös yhtenä  sateisena päivänä  tutkimassa paikallisten majavien työmaata,ja ei voi kuin ihasastella heidän metsurin taitojaan

Suurin aarre on aina yhdessä koetut elämykset,luonnon tarkkailu ja seikkailu!